Please Mister Postman!

Postissa odottavat tämä...

 

... ja tämä. Voi kun saisi vaan olla kotona asettelemassa sohvatyynyjä!

Mutta palataan asiaan kunhan keretään!


Kuvat: finnishdesignshop.com ja string.se

Top 10

Niin kauan kuin muistan, olen pyhittänyt joulun pyhät lukemiselle. Jouluyönä uudessa pyjamassa Anna-sarjaa, vaaleanpunaiset pörrösukat jalassa 8. osa Anni Polvan Tiinaa, sohvannurkassa salaa kirjan kanssa silloinkin kun mummi ja ukki tulivat tapanina syömään. Kiinanlyhdynkuja 7, Runotyttö maineen polulla, Jumalat juhlivat öisin, Prinsessa, Joutavuuksien jumala, Kirkas, hämärä, kirkas, Amerikkalainen tyttö, Tiedon tyttäret ja Säihkenäyttämö ovat menneiden vuosien joulukirjoja.

Tänä vuonna kirjatoiveita tuntui olevan erityisen helppo esittää ja täyttää. 2011 on ollut mielestäni poikkeuksellisen loistokas kirjavuosi! Kiinnostavia kirjoja on ilmestynyt yksi toisensä perään. Päätinkin listata vuoden parhaat kirjat. Omat huippuni, satunnaisessa järjestyksessä.

Katja Kettu: Kätilö

Peittelemätön, kaunistelematon, raju ja rujo kuvaus sodan seurauksista Petsamossa Toisen maailmansodan loppuvuosina. Kirja, joka jättää jäljen ja opettaa jotain uutta. Ei rintamalinjoista tai sodan vaiheista, vaikka kirjan tarkat tietoliitteet senkin kertovat, mutta ihmisistä, yksinäisyydestä, selviytymisestä ja rakkaudesta.

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Osuva, koskettava ja todenmukainen kuvaus oman ikäluokkani työelämän ristiriitaisista vaatimuksista, nuoruuden unelmista, lapsuusmuistoista ja kasvamisen vaikeudesta. Miika Nousiaisen lauseet ovat helppoja ja suoria, mutta miten ne onnistuvatkin tavoittamaan niin hyvin sen, mitä itsekin ajattelee, mutta ei koskaan saisi sanotuksi niin ytimekkäästi. Vadelmavenepakolaiseen ja Maaninkavaaraan verrattuna Metsäjätti on astetta vakavampi kirja. Huumori löytyy sanavalinnoista, ei tapahtumista. Itse tarina vähän itketti.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Juuri viime viikkoina järkyttävän ajankohtaiseksi muuttunut romaani sijoituslapsista, sosiaalityön vaikeudesta, biologisten vanhempien oikeudesta ja perhe-elämästä. Mielestäni Härkösen toistaiseksi paras romaani. 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni

Norjalaiskirjailija kirjoitti 3000 sivua omasta elämästään. Hän ei ole vuorikiipeilijä, huippu-urheilija, menestynyt poliitikko eikä suurmies. Hän on 43-vuotias norjalaismies, joka kertoo elämästään yksityiskohtaisesti ja rehellisesti. Sanotaan, että kenen tahansa elämästä voisi kirjoittaa kirjan ja, että totuus on tarua ihmeellisempää. Knausgård näyttää tämän toteen koukuttavalla kerronnallaan. 

Jari Tervo: Layla

Vastenmielinen kuvaus nykymaailmasta. Jospa kirja kertoisikin Turkin kurdiyhteisön epätasa-arvoisesta kulttuurista, ahdistavista perhesuhteista ja järjestetyistä avioliitoista. Mutta kun se kertoo meistä suomalaisista. Tätä en käärinyt kenellekään joulupakettiin. Toivon silti, että sen lukisi jokainen.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

Aargh, miten ärsyttävä päähenkilö. Analysoi kaikki tunteensa, ja luulee että rationaalisuutensa vuoksi on oikeutettu vellomaan viikosta ja kuukaudesta toiseen sydänsuruissaan. Kokoa itses, nainen! Ja juuri siksi Siri Hustvedt kuuluu tälle listalle.

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet

Uskomaton taideteos tärkeästä aiheesta.

Peppe Öhman: Livet och barnet

Kiinnostava näkökulma äitiyteen, parisuhteisiin ja tasa-arvoon. Välillä ärsyttävänkin jankkaava, mutta vitsi, kun on vaan hyviä mielipiteitä. Ja samalla koskettava kuvaus äitiydestä.

Pirjo Hassinen: Rouva

Koska se on Pirjo Hassinen. Ensimmäiset sivut lupaavat jälleen Suistolan ja Kuninkaanpuiston kaltaisia huikeita tunnelmia.

Rosa Liksom: Hytti nro 6

Kirja on vielä kesken, mutta ensimmäisen 70 sivun perusteella tähän kaikkeen on helppo yhtyä.

Vihreää voimaa

Koko ajan väsyttää. Aamulla ei jaksaisi millään nousta. Sohva huutaa nimeäni. Mutta periksi ei anneta!

Yritin taistella kaamosväsymystä ja yleistä tylsistymistä vastaan kahvilla, homejuustolla ja punaviinillä. Se toki auttaa hetkellisesti, mutta pysyvämpiin tuloksiin päästäkseen on kokeiltava muita konsteja.Esimerkiksi tätä:

Parsakaalin on pakko toimia, kun se on nyt todistetustikin superruokaa. Muista aineksista voisi pyöräyttää vaikkapa tämän Nooran "vihreän cocktailin". Itse syön kuitenkin mieluiten salaatin salaattina, joten pilkoin kaiken vadissa näkyvän ja kuorrutin vihreän salaattini jalapeno-vinaigrettellä.

Kippasin mukaan myös kulhollisen pinaattia.

Illalla huristelin nämä blenderissä. Laitoin vielä sekaan vähän hunajaa. Sen tehokkaat antioksidantit vahvistavat vastustuskykyä! 

Jos nämä eväät eivät auta pimeysuupumukseen niin jo on kumma! Mikään ei tosin korvaa vertaistuen tuomaa lohtua; parasta piristystä onkin muiden väsähtäneiden seura. Ja silloin parsakaali saa kyllä väistyä punaviinin tieltä!

Hanna haastoi. Ja mehän ollaan tietysti mukana, vai mitä Maiju?

Unicefin verkkokaupasta löytyy joululahjoja sekä pienille että isoille. Merkityksellisimmät paketit ovat kuitenkin pehmeitä. Viime vuonna omasta joulupaketistani löytyi ammatti jollekin kehitysmaan naiselle. Se oli paras lahja pitkään aikaan! Kenelle sinä voisit antaa esimerkiksi vihkot ja kynät?

Kuvassa on kolme kuukautta vanha nigeriläispoika Abdoulrachid. Hän voi hyvin, koska alueella on meneillään Unicefin ohjelma lasten ravitsemuksen ja terveydenhoidon parantamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Siksi sinun apuasi tarvitaan!

Kuva: www.unicef.fi © UNICEF/NYHQ2009-2569/Pierre Holtz

No huh huh

Joskus töissä pääsee ylittämään itsensä. Nämä ovat syntyneet omin pikku kätösin. Olisitteko uskoneet?!

Raclette

Viikonloppuna vietettiin raclette-juhlia. Ensimmäiset ihan oikeat juhlat uudessa kodissa!

Sanomalehdestä taittelin pöytäkoristeita...

... ja askartelin plaseerauskortit...

... ja servettirenkaat.

Ostin kaiken raclette-juuston, joka kaupasta löytyi, ja lisäksi muutaman kimpaleen morbieria. "Siis ettekö te syö mitään muuta kuin juustoa", myyjä kysyi.

No, syötiin me myös paahdettuja valkosipuleita ja terttutomaatteja sekä höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia.

Ja merisuolahauteessa kypsennettyjä uuniperunoita. Ja saattoi olla myös vähän chorizoa, oliiveja, hillosipuleita ja cocktailkurkkuja.

Urheasti lautaset ja juustolapiot kuitenkin tyhjenivät. Jotkut jaksoivat pannun ääressä parikin kierrosta.

Silti jälkiruokakin vielä maistui. Piparkakuilla maustettua jäätelöä, ohjeen löysin täältä, tuunasin vaan hieman.

Kukaan ei tainnut huomata, että kierrätyskeskuksesta löytyneen pöydän pinta on hieman kärsinyt, kun se jäi piiloon neilikkamaljakoiden ja liköörimaljoihin upotettujen tuikkujen alle.

Kukkamaljakoiksi valjastin tyhjiä pulloja, muun muassa Stockmannin luomuosaston seljankukkajuoman pullo. Itse juoma maistui aivan karmeelle, mutta pullo on nätti!

Kyllä juhlat on kivoja! Mitäs seuraavaksi?!

Kuvat vierailta. Kiitos!

Serkkuja odottaessa

Huomenna syödään raclettea. Juuston lisäksi tarvitaan myös yksi Neue Zürcher Zeitung.