Aurinkoinen viikonloppu!

Olipa rentouttava viikonloppu! Aurinko saa edelleen ihmeitä aikaan, onko sitä muka ollut joka vuosi näin fiiliksissä ja jatkuuko tämä koko kesän? Sitähän on täysin uuvuksissa syksyllä, mutta silloin onkin mukava sitten vaan pötkötellä kynttilänvalossa ja miettiä mitä kaikkea kesällä tekikään.

Perjantaina istuttiin Koffin puistossa. Miten kaunis päivä! Ulkona on niin mahtavaa istua, että se tuppaa menemään liian pitkällekin. "Ei mul oo kylmä! vakuutin itselleni vielä siinä vaiheessa kun olin pukenut villapaidan ja kääriytynyt kolmeen huiviin.. Onneksi sentään osaa varautua ja ottaa extrapukimia mukaan kun lähtee puistoon! Koska: Siellä istuu aina kauemmin kuin piti ja aina (ainakin nyt keväällä) tulee kylmä kun aurinko laskee.

Yksi uusi todella rasittava ilmiö puistoissa on pullonkerääjät. Vielä pari vuotta sitten saattoi joku pikkupoika tulla pummaamaan tyhjiä pulloja, että sai purkkarahaa. Nyt puistossa on legioona kerääjiä eivätkä he todellakaan odota, että pullot on tyhjiä. Antakaa mun nauttia siiderini rauhassa, kyllä te ne pullot saatte i promise! Kuitenkin, Koffin puistossa oli kaunista ja iloisia ihmisiä.

Launtaina jatkoin kotikaupunkini, ja etenkin oman kaupunginosani rakastamista. Puu-Vallilan pihakirppikset.

Aloin keväällä harrastaa kävelyjä ympäri Vallilaa ja päädyin lopulta aina Puu-Vallilaan, jossa sielu ja silmä lepää. No silloin kuljin vain katuja pitkin. Tänä viikonloppuna siellä järjestettiin pihakirppiksiä jonka ansiosta  pääsimme myös talojen pihoille. Niin kaunista. Vehreät puutarhat, puuportaat, portinpielet..Vaikka se veisi koko ikäni muutan sinne. Ja sitten kutsun kaikki mun pihalleni syömään pannukakkuja ja mansikoita.

Joku onnellinen asuu täällä! Joskus minäkin..

Vallilassa viihdyttivät myös hauskat katutaiteilijat



Pihakirppiksellä asukkaat tarjosivat myös pullaa, kahvia, makkaraa ja mehua.