Perjantai-iltaa vietettiin Olympiastadionilla. Tai tarkoitus oli. Kunnes taivas repesi ja Pirkko-myrsky kasteli kentän ja katsomot. Yritin kurkkia Suomen otteita Ruotsia vastaan sadeviitan rakosista, mutta kun nahkasaappaiden sisään alkoi valua vettä, päätin luovuttaa.
Töölön kisahallin päädyn Gringos Locosiin pakeni muutama muukin futisfani. Pieneen tv-nurkkaan pakkautui melkein pohjoiskaarteen verran porukkaa ja ilmassa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Vaatteita ja otsatukkia kuivattiin, kossua juotiin, kansoja yhdistyi. Hieno ilta!
 |
| Pirkkoa odotellessa |
Stadionin torni on kyllä kaunis yötaivasta vasten, ja muutenkin stadikan linjakas 50-luvun tyyli miellyttää silmää, mutta muuten Olympiastadion olisi monenlaisten parannusten tarpeessa. Ensinnäkin katsomot pitäisi kattaa. Vihdoinkin, please!! Toisekseen sisätilat pitäisi remontoida täysin. Ihan jo turvallisuusmielessä betonikäytävien umpikujat, raollaan repsottavat verkkoaidat, kaikenlaisten opasteiden puute, katsomomerkintöjen puuttuminen jne eivät herätä luottamusta. Ja eiköhän historiallinen stadion olisi muutenkin ansainnut hieman parempaa huolenpitoa. Stadikalla myytävistä ylihinnoitelluista minihotdogeista ja nakkimukeista en ala edes puhua. Paitsi sen verran, että kuinka vaikeaa olisi oikeasti keksiä jotain järkevää syömistä yleisötapahtumiin? Lähiruuan ja terveellisemmän syömisen puolestapuhuja mestarikokki Jyrki Sukula uudisti joku aika sitten naapurissa sijaitsevan Sonera Stadiumin ruuat ja sitä ei kyllä huomaa mistään.
Seuraavan kerran Suomi pelaakin Olympiastadionilla vasta syksyllä 2012. Silloin Ranskaa vastaan. Onkohan siihen mennessä mikään muuttunut?
 |
| Ensi syksynä lauletaan taas. |
Onneksi hieno tunnelma voittaa aina stadionin käytännön puutteet. Kiitos taas Pohjoiskaarre!
