Sain tänään oksan yli 30 vuotta vanhasta kirjovehkasta. Se on kaunistanut mummin olohuonetta jo ennen syntymääni. Nyt aion (yrittää) juurruttaa sen ja kasvattaa siitä oman olohuoneeni kaunistuksen. Suhtaudun projektiin pelkällä kauhulla. Tähän mennessä olen onnistunut tappamaan kaikki risua elävämmät kasvit. Siis myös kaktukset. Mutta ehkä pystyn tähän nostalgian voimalla.
Vertailukohdaksi haluan esitellä mummin äitienpäiväruusut. Kyllä. Toukokuun alussa saatu ruukkuruusu oli juuri pudottanut viimeiset lehtensä. Ruusut todennäköisesti kukoistavat maljakossa vielä joulunakin.
Hirveet paineet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti