Tänä vuonna kirjatoiveita tuntui olevan erityisen helppo esittää ja täyttää. 2011 on ollut mielestäni poikkeuksellisen loistokas kirjavuosi! Kiinnostavia kirjoja on ilmestynyt yksi toisensä perään. Päätinkin listata vuoden parhaat kirjat. Omat huippuni, satunnaisessa järjestyksessä.
Katja Kettu: Kätilö
Peittelemätön, kaunistelematon, raju ja rujo kuvaus sodan seurauksista Petsamossa Toisen maailmansodan loppuvuosina. Kirja, joka jättää jäljen ja opettaa jotain uutta. Ei rintamalinjoista tai sodan vaiheista, vaikka kirjan tarkat tietoliitteet senkin kertovat, mutta ihmisistä, yksinäisyydestä, selviytymisestä ja rakkaudesta.
Miika Nousiainen: Metsäjätti
Osuva, koskettava ja todenmukainen kuvaus oman ikäluokkani työelämän ristiriitaisista vaatimuksista, nuoruuden unelmista, lapsuusmuistoista ja kasvamisen vaikeudesta. Miika Nousiaisen lauseet ovat helppoja ja suoria, mutta miten ne onnistuvatkin tavoittamaan niin hyvin sen, mitä itsekin ajattelee, mutta ei koskaan saisi sanotuksi niin ytimekkäästi. Vadelmavenepakolaiseen ja Maaninkavaaraan verrattuna Metsäjätti on astetta vakavampi kirja. Huumori löytyy sanavalinnoista, ei tapahtumista. Itse tarina vähän itketti.
Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
Juuri viime viikkoina järkyttävän ajankohtaiseksi muuttunut romaani sijoituslapsista, sosiaalityön vaikeudesta, biologisten vanhempien oikeudesta ja perhe-elämästä. Mielestäni Härkösen toistaiseksi paras romaani.
Karl Ove Knausgård: Taisteluni
Norjalaiskirjailija kirjoitti 3000 sivua omasta elämästään. Hän ei ole vuorikiipeilijä, huippu-urheilija, menestynyt poliitikko eikä suurmies. Hän on 43-vuotias norjalaismies, joka kertoo elämästään yksityiskohtaisesti ja rehellisesti. Sanotaan, että kenen tahansa elämästä voisi kirjoittaa kirjan ja, että totuus on tarua ihmeellisempää. Knausgård näyttää tämän toteen koukuttavalla kerronnallaan.
Jari Tervo: Layla
Vastenmielinen kuvaus nykymaailmasta. Jospa kirja kertoisikin Turkin kurdiyhteisön epätasa-arvoisesta kulttuurista, ahdistavista perhesuhteista ja järjestetyistä avioliitoista. Mutta kun se kertoo meistä suomalaisista. Tätä en käärinyt kenellekään joulupakettiin. Toivon silti, että sen lukisi jokainen.
Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Aargh, miten ärsyttävä päähenkilö. Analysoi kaikki tunteensa, ja luulee että rationaalisuutensa vuoksi on oikeutettu vellomaan viikosta ja kuukaudesta toiseen sydänsuruissaan. Kokoa itses, nainen! Ja juuri siksi Siri Hustvedt kuuluu tälle listalle.
Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Uskomaton taideteos tärkeästä aiheesta.
Peppe Öhman: Livet och barnet
Kiinnostava näkökulma äitiyteen, parisuhteisiin ja tasa-arvoon. Välillä ärsyttävänkin jankkaava, mutta vitsi, kun on vaan hyviä mielipiteitä. Ja samalla koskettava kuvaus äitiydestä.
Pirjo Hassinen: Rouva
Koska se on Pirjo Hassinen. Ensimmäiset sivut lupaavat jälleen Suistolan ja Kuninkaanpuiston kaltaisia huikeita tunnelmia.
Rosa Liksom: Hytti nro 6
Kirja on vielä kesken, mutta ensimmäisen 70 sivun perusteella tähän kaikkeen on helppo yhtyä.