maanantai 26. joulukuuta 2011

Top 10

Niin kauan kuin muistan, olen pyhittänyt joulun pyhät lukemiselle. Jouluyönä uudessa pyjamassa Anna-sarjaa, vaaleanpunaiset pörrösukat jalassa 8. osa Anni Polvan Tiinaa, sohvannurkassa salaa kirjan kanssa silloinkin kun mummi ja ukki tulivat tapanina syömään. Kiinanlyhdynkuja 7, Runotyttö maineen polulla, Jumalat juhlivat öisin, Prinsessa, Joutavuuksien jumala, Kirkas, hämärä, kirkas, Amerikkalainen tyttö, Tiedon tyttäret ja Säihkenäyttämö ovat menneiden vuosien joulukirjoja.

Tänä vuonna kirjatoiveita tuntui olevan erityisen helppo esittää ja täyttää. 2011 on ollut mielestäni poikkeuksellisen loistokas kirjavuosi! Kiinnostavia kirjoja on ilmestynyt yksi toisensä perään. Päätinkin listata vuoden parhaat kirjat. Omat huippuni, satunnaisessa järjestyksessä.

Katja Kettu: Kätilö
Peittelemätön, kaunistelematon, raju ja rujo kuvaus sodan seurauksista Petsamossa Toisen maailmansodan loppuvuosina. Kirja, joka jättää jäljen ja opettaa jotain uutta. Ei rintamalinjoista tai sodan vaiheista, vaikka kirjan tarkat tietoliitteet senkin kertovat, mutta ihmisistä, yksinäisyydestä, selviytymisestä ja rakkaudesta.

Miika Nousiainen: Metsäjätti
Osuva, koskettava ja todenmukainen kuvaus oman ikäluokkani työelämän ristiriitaisista vaatimuksista, nuoruuden unelmista, lapsuusmuistoista ja kasvamisen vaikeudesta. Miika Nousiaisen lauseet ovat helppoja ja suoria, mutta miten ne onnistuvatkin tavoittamaan niin hyvin sen, mitä itsekin ajattelee, mutta ei koskaan saisi sanotuksi niin ytimekkäästi. Vadelmavenepakolaiseen ja Maaninkavaaraan verrattuna Metsäjätti on astetta vakavampi kirja. Huumori löytyy sanavalinnoista, ei tapahtumista. Itse tarina vähän itketti.

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti
Juuri viime viikkoina järkyttävän ajankohtaiseksi muuttunut romaani sijoituslapsista, sosiaalityön vaikeudesta, biologisten vanhempien oikeudesta ja perhe-elämästä. Mielestäni Härkösen toistaiseksi paras romaani. 

Karl Ove Knausgård: Taisteluni
Norjalaiskirjailija kirjoitti 3000 sivua omasta elämästään. Hän ei ole vuorikiipeilijä, huippu-urheilija, menestynyt poliitikko eikä suurmies. Hän on 43-vuotias norjalaismies, joka kertoo elämästään yksityiskohtaisesti ja rehellisesti. Sanotaan, että kenen tahansa elämästä voisi kirjoittaa kirjan ja, että totuus on tarua ihmeellisempää. Knausgård näyttää tämän toteen koukuttavalla kerronnallaan. 

Jari Tervo: Layla
Vastenmielinen kuvaus nykymaailmasta. Jospa kirja kertoisikin Turkin kurdiyhteisön epätasa-arvoisesta kulttuurista, ahdistavista perhesuhteista ja järjestetyistä avioliitoista. Mutta kun se kertoo meistä suomalaisista. Tätä en käärinyt kenellekään joulupakettiin. Toivon silti, että sen lukisi jokainen.

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Aargh, miten ärsyttävä päähenkilö. Analysoi kaikki tunteensa, ja luulee että rationaalisuutensa vuoksi on oikeutettu vellomaan viikosta ja kuukaudesta toiseen sydänsuruissaan. Kokoa itses, nainen! Ja juuri siksi Siri Hustvedt kuuluu tälle listalle.

Ville Tietäväinen: Näkymättömät kädet
Uskomaton taideteos tärkeästä aiheesta.

Peppe Öhman: Livet och barnet
Kiinnostava näkökulma äitiyteen, parisuhteisiin ja tasa-arvoon. Välillä ärsyttävänkin jankkaava, mutta vitsi, kun on vaan hyviä mielipiteitä. Ja samalla koskettava kuvaus äitiydestä.

Pirjo Hassinen: Rouva
Koska se on Pirjo Hassinen. Ensimmäiset sivut lupaavat jälleen Suistolan ja Kuninkaanpuiston kaltaisia huikeita tunnelmia.

Rosa Liksom: Hytti nro 6
Kirja on vielä kesken, mutta ensimmäisen 70 sivun perusteella tähän kaikkeen on helppo yhtyä.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Vihreää voimaa


Koko ajan väsyttää. Aamulla ei jaksaisi millään nousta. Sohva huutaa nimeäni. Mutta periksi ei anneta!

Yritin taistella kaamosväsymystä ja yleistä tylsistymistä vastaan kahvilla, homejuustolla ja punaviinillä. Se toki auttaa hetkellisesti, mutta pysyvämpiin tuloksiin päästäkseen on kokeiltava muita konsteja.Esimerkiksi tätä:

Parsakaalin on pakko toimia, kun se on nyt todistetustikin superruokaa. Muista aineksista voisi pyöräyttää vaikkapa tämän Nooran "vihreän cocktailin". Itse syön kuitenkin mieluiten salaatin salaattina, joten pilkoin kaiken vadissa näkyvän ja kuorrutin vihreän salaattini jalapeno-vinaigrettellä.
Kippasin mukaan myös kulhollisen pinaattia.
Illalla huristelin nämä blenderissä. Laitoin vielä sekaan vähän hunajaa. Sen tehokkaat antioksidantit vahvistavat vastustuskykyä! 

Jos nämä eväät eivät auta pimeysuupumukseen niin jo on kumma! Mikään ei tosin korvaa vertaistuen tuomaa lohtua; parasta piristystä onkin muiden väsähtäneiden seura. Ja silloin parsakaali saa kyllä väistyä punaviinin tieltä!

perjantai 18. marraskuuta 2011

Hanna haastoi. Ja mehän ollaan tietysti mukana, vai mitä Maiju?

Unicefin verkkokaupasta löytyy joululahjoja sekä pienille että isoille. Merkityksellisimmät paketit ovat kuitenkin pehmeitä. Viime vuonna omasta joulupaketistani löytyi ammatti jollekin kehitysmaan naiselle. Se oli paras lahja pitkään aikaan! Kenelle sinä voisit antaa esimerkiksi vihkot ja kynät?

Kuvassa on kolme kuukautta vanha nigeriläispoika Abdoulrachid. Hän voi hyvin, koska alueella on meneillään Unicefin ohjelma lasten ravitsemuksen ja terveydenhoidon parantamiseksi. Kaikki eivät kuitenkaan ole yhtä onnekkaita. Siksi sinun apuasi tarvitaan!

Kuva: www.unicef.fi © UNICEF/NYHQ2009-2569/Pierre Holtz

torstai 17. marraskuuta 2011

No huh huh





Joskus töissä pääsee ylittämään itsensä. Nämä ovat syntyneet omin pikku kätösin. Olisitteko uskoneet?!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Raclette

Viikonloppuna vietettiin raclette-juhlia. Ensimmäiset ihan oikeat juhlat uudessa kodissa!

Sanomalehdestä taittelin pöytäkoristeita...

... ja askartelin plaseerauskortit...

... ja servettirenkaat.


Ostin kaiken raclette-juuston, joka kaupasta löytyi, ja lisäksi muutaman kimpaleen morbieria. "Siis ettekö te syö mitään muuta kuin juustoa", myyjä kysyi.

No, syötiin me myös paahdettuja valkosipuleita ja terttutomaatteja sekä höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia.

Ja merisuolahauteessa kypsennettyjä uuniperunoita. Ja saattoi olla myös vähän chorizoa, oliiveja, hillosipuleita ja cocktailkurkkuja.

Urheasti lautaset ja juustolapiot kuitenkin tyhjenivät. Jotkut jaksoivat pannun ääressä parikin kierrosta.

Silti jälkiruokakin vielä maistui. Piparkakuilla maustettua jäätelöä, ohjeen löysin täältä, tuunasin vaan hieman.

Kukaan ei tainnut huomata, että kierrätyskeskuksesta löytyneen pöydän pinta on hieman kärsinyt, kun se jäi piiloon neilikkamaljakoiden ja liköörimaljoihin upotettujen tuikkujen alle.

Kukkamaljakoiksi valjastin tyhjiä pulloja, muun muassa Stockmannin luomuosaston seljankukkajuoman pullo. Itse juoma maistui aivan karmeelle, mutta pullo on nätti!

Kyllä juhlat on kivoja! Mitäs seuraavaksi?!

Kuvat vierailta. Kiitos!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Serkkuja odottaessa

Huomenna syödään raclettea. Juuston lisäksi tarvitaan myös yksi Neue Zürcher Zeitung.


maanantai 24. lokakuuta 2011

Meitä on nyt kaksi


Uudella asuinkumppanillani on laaja syli ja jalat maassa. Ja on tullut jäädäkseen.

Ja siis huoh, kuinka väsynyttä verrata huonekalua mieheen. Mutta kirjamessuviikkoa pukkaa eikä nyt pysty tämän parempaan. Parempia juttuja luvassa aikaisintaan ensi kuussa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Toukokuun kukkaset

Sain tänään oksan yli 30 vuotta vanhasta kirjovehkasta. Se on kaunistanut mummin olohuonetta jo ennen syntymääni. Nyt aion (yrittää) juurruttaa sen ja kasvattaa siitä oman olohuoneeni kaunistuksen. Suhtaudun projektiin pelkällä kauhulla. Tähän mennessä olen onnistunut tappamaan kaikki risua elävämmät kasvit. Siis myös kaktukset. Mutta ehkä pystyn tähän nostalgian voimalla.

Vertailukohdaksi haluan esitellä mummin äitienpäiväruusut. Kyllä. Toukokuun alussa saatu ruukkuruusu oli juuri pudottanut viimeiset lehtensä. Ruusut todennäköisesti kukoistavat maljakossa vielä joulunakin.

Hirveet paineet.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Jalkapalloa ja pieni avautuminen

Perjantai-iltaa vietettiin Olympiastadionilla. Tai tarkoitus oli. Kunnes taivas repesi ja Pirkko-myrsky kasteli kentän ja katsomot. Yritin kurkkia Suomen otteita Ruotsia vastaan sadeviitan rakosista, mutta kun nahkasaappaiden sisään alkoi valua vettä, päätin luovuttaa. 

Töölön kisahallin päädyn Gringos Locosiin pakeni muutama muukin futisfani. Pieneen tv-nurkkaan pakkautui melkein pohjoiskaarteen verran porukkaa ja ilmassa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Vaatteita ja otsatukkia kuivattiin, kossua juotiin, kansoja yhdistyi. Hieno ilta!

Pirkkoa odotellessa
Stadionin torni on kyllä kaunis yötaivasta vasten, ja muutenkin stadikan linjakas 50-luvun tyyli miellyttää silmää, mutta muuten Olympiastadion olisi monenlaisten parannusten tarpeessa. Ensinnäkin katsomot pitäisi kattaa. Vihdoinkin, please!! Toisekseen sisätilat pitäisi remontoida täysin. Ihan jo turvallisuusmielessä betonikäytävien umpikujat, raollaan repsottavat verkkoaidat, kaikenlaisten opasteiden puute, katsomomerkintöjen puuttuminen jne eivät herätä luottamusta. Ja eiköhän historiallinen stadion olisi muutenkin ansainnut hieman parempaa huolenpitoa. Stadikalla myytävistä ylihinnoitelluista minihotdogeista ja nakkimukeista en ala edes puhua. Paitsi sen verran, että kuinka vaikeaa olisi oikeasti keksiä jotain järkevää syömistä yleisötapahtumiin? Lähiruuan ja terveellisemmän syömisen puolestapuhuja mestarikokki Jyrki Sukula uudisti joku aika sitten naapurissa sijaitsevan Sonera Stadiumin ruuat ja sitä ei kyllä huomaa mistään.

Seuraavan kerran Suomi pelaakin Olympiastadionilla vasta syksyllä 2012. Silloin Ranskaa vastaan. Onkohan siihen mennessä mikään muuttunut?

Ensi syksynä lauletaan taas. 
Onneksi hieno tunnelma voittaa aina stadionin käytännön puutteet. Kiitos taas Pohjoiskaarre!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Sunnuntai


Luottoystäväni Hsinghai on palvellut perheessämme
jo yli 50 vuotta.

Elin Danielson-Gambogin Pianonsoittaja ja
Marguerite Duras'n India song



sunnuntai 25. syyskuuta 2011

työntäyteistä

Hiljaista on ollut, allekirjoittaneen osalta blogissa siis. Ohessa häiriötekijöitä. Mutta palaan pian!



Otto Mäkilä: Kesäyö

torstai 22. syyskuuta 2011

Moi, täällä olisi punaviinistä pitävä runotyttö seuraa vailla!

Seuraan mielelläni kotimaisia TV-sarjoja, elokuvia ja muusikoita. Viikko sitten tiistaina alkoi erittäin hauska kotimainen sarja Klikkaa mua! Klikkaa mua sarjassa seurataan 41-vuotiaan Ellan (Minttu Mustakallio) elämää. Kiireinen Ella ei tapaa vähäisellä vapaa-ajallaan miehiä joten hän laittaa itsestään ilmoituksen nettideitti-sivustolle. Kussakin sarjassa Ella käy treffeillä  potentiaalisen miehen kanssa. Soppaa hämmentävät Ellan ystävä (mahtava Pirjo Lonka!) ja perheenjäsenet. Sarjan on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna Vuoksenmaa, jonka käsialaa oli myös ikisuokkarini Kumman kaa.

Sarja esittelee humoristisella tavalla miehet deitti-ilmoitusten takaa: musiikille elämänsä omistava taiteilija ja elämäntapanautiskelija on työtön luuseri joka tekee kitaralla simppeleitä biisejä. Valtateitä yksin prätkällä hurauttava tosimies on nelikymppinen äitinsä luona asuva jurpo. Sarja ei mielestäni ole kuitenkaan pahantahtoinen - vai mitä sanovat miehet? Aika harmittomilla stereotypioilla mennään, mutta nämä stereotypiat ovat varmasti meille kaikille deittailua harrastaville naisille (tai miehille) tuttuja! Tällaisten sarjojen mahtavuus on siinä, että voi repiä huumoria myös omista pieleen menneistä treffeistä.

Itse en ole uskaltautunut nettireffeille, enkä tämän sarjan jälkeen varmaan uskallakaan! Tosin voinen paljastaa, että ensimmäisen poikaystäväni löysin 14-vuotiaana KissFM:n chatista!

Sarjaa voi katsoa myös ulkomailla (etenkin eräät saksalaiset huom!) MTV3:n Katsomo.fi:ssä.

En malta odottaa kenen kanssa Ella päätyy ensi tiistaina treffeille :)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Suloinen syyssunnuntai

Tänään oli ehkä syksyn kaunein päivä! Nousin jo aikaisin avaamaan pimennysverhon ja asunto täyttyi kauniista syysvalosta vaikka jatkoin torkkumista lämpöisässä pedissä. Lähdettiin Emmin ja Ninan kanssa Suvilahteen Kattilahalliin katselemaan Lookin' Good Fashion Weekendin antia. Tapahtumassa esittäytyivät nuoret suomalaiset designerit ja tarjolla olikin toinen toistaan upeampia mekkoja, hattuja, nahkalaukkuja- ja asusteita. Sainpa oman designtuotteenkin, kun ostin kierrätysnahkasta tehdyn hapsukaulakorun. Ihana!




poola kataryna-kaulakoru



Koska meillä oli käytössä auto (! mahtavaa!) päätimme lähteä etsimään Kalasatamasta Ihana Kahvilaa, joka valitettavasti oli kiinni. Kalasataman alue oli ihan mielettömän makee! Karuudessaan viehättävä paikka. Kaunis Helsinki-siluetti nousi kiiltävän meren takana. Sataman alueella oli Ihana Kahvilan lisäksi pitkiä graffitiseiniä, missä olikin paljon porukkaa taiteilemassa. Laivanhylkyjen välissä vihreänä törrötti Kaupunkikasvimaa - urbaani kasvimaa, josta voi vuokrata pussin, johon voi istuttaa oman pienen yrttimaan. Ihana Kahvilan kotisivuilla Kalasatamasta kirjoitetaan näin:

"Alueella on kahvilan lisäksi mm. 800 m pitkä graffitiaita, Dodo ry:n kaupunkikasvimaa, koripallokenttä, auringonottohiekka, pop-up toimintaa, kävely-rantareitti ja skeittispotteja.
Kalasatama on kiehtovassa muutosvaiheessa. Vuoteen 2035 mennessä sinne on tarkoitus rakentaa 17000 ihmiselle asuinalue ja 10000 ihmiselle työpaikka."


Suosittelen käymään, mutta kannattaa varmistaa onko kahvio auki ja alueen koon vuoksi voi olla fiksua mennä pyörimään autolla tai fillarilla.

Kalasataman graffitiseinä


Dodon kaupunkikasvimaa


Koska käytössämme oli  auto päätimme etsiä ruokapaikkaa jostain tavanomaisesta poikkeavasta paikasta. Harmi kyllä monessa paikassa oli keittiö jo kiinni, piipahdimme mm. Ravintola Koskenrannan terassilla. Upea paikka, iso terassi virtaavan joen varrella!


Aikamme ajeltuamme ja hurjan nälkäisinä ajoimme viimein Flemarille Soul Kitcheniin. Miten mahtava menu! Tarjolla oli kaikkea pientä hyvää, leipiä, kotiruokaa ja burgereita! Viereiseen pöytään tuotiin siskonmakkarasoppa  posliinisessa soppakulhossa. Tilasin nakit ja muussin. Annos oli valtava, muussi megahyvää ja nakkien kanssa tarjoiltu Soul Kitchenin oma sinappi erinomaista. Emmin kaalilaatikko ja Ninan kasvisburgeri olivat myös herkullisia! Eikä hinta päätä huimannut - esim. nakit ja muussi 14,50e!


Soul Kitchen Flemarilla


Nakit ja muussi 14,50e, annos on valtava! Ellei ole esimerkiksi metsuri.

Olipas piristävää käydä peruspaikkojen ulkopuolella! Etenkin Kalasatama oli tosi makee kokemus! Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan Ihana Kahvilan tunnelmasta!


perjantai 16. syyskuuta 2011

Nälkäpäivän tunnelmissa

Keräyslipas piristi työpaikan kahvihuonetta.

Huulet ja kynnet ovat tänään teeman mukaiset.


tiistai 13. syyskuuta 2011

Kylpy

Yritin hoitaa flunssaa kuumalla kylvyllä. Suurin osa ystävistäni tietää, etten ole kylpyihmisiä. Mutta koska uudessa asunnossa on kylpyamme, ajattelin antaa kylpemiselle mahdollisuuden.

Olin varustautunut kirjalla ja kylpyvaahdolla. Täytin ammetta iäisyydeltä tuntuvan ajan ja pohdin järkyttyneenä kuinka paljon vettä menee täysin hukkaan.


Kieltämättä hyöryävä ja vaahtoa täynnä oleva amme näytti hetken houkuttelevalta. Mutta ei. Huono asento. Liian vähän vettä. Ja kun jotenkin olin saanut vääntäydyttyä siedettävään asentoon tunsin itseni idiootiksi. Mietin, että mitä ihmettä täällä olisi nyt tarkoitus tehdä? Tuijotin kylppärin seinää. Kädetkin oli koko ajan märät, joten kirjan sivut meni ihan kippuralle. Ja jotenkin se vesikin viileni heti.

Kiskaisin varpailla tulpan irti ammeen pohjasta. Katsoin kun pullollinen kylpyvaahtoa valui viemäriin. Kiipesin ammeesta, asettelin hetkeä aikaisemmin hylkäämäni tyynyt uudelleen ja luin kirjaa peiton alla kuivana ja lämpimänä.

Ei ole vedessä ihmisen paikka. Paitsi järvessä. Tai syvässä joessa.

lauantai 10. syyskuuta 2011

Taisteluni

Jo toinen viikonloppu peräkkäin sängynpohjalla. Yskänlääkettä, buranaa, mehua, teetä, untuvapeitto, nessu-paketti. Ja sanomattakin selvää, että juuri tänään on syksyn kaunein päivä.

Onneksi on tarinoita. Sinä päivänä on odottanut lukuvuoroaan kesästä lähtien. David Nicholls on käsikirjoittanut muun muassa tv-sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, ja kirjaa ovat kehuneet kaikki, jotka ovat siihen tarttuneet. Päähenkilöinä ovat raivostuttava renttu, joka luulee liikoja itsestään ja hieman pingottava nuori nainen, joka ihmettelee miksi kaikki eivät suhtaudu elämään samalla vakavuudella kuin hän. Hmmm... Sanotaanko vaikka, että kirjan tapahtumiin ei ole kovinkaan vaikea samaistua.

Ja Knausgårdistahan puhuu kaikki! Norjassa hurjan kohun herättänyt kuusiosainen omaelämäkerrallinen romaanisarja Taisteluni venyy lähes 3000-sivuiseksi selvitykseksi 43-vuotiaan Karl Ove Knausgårdin elämästä. Ensimmäinen osa kertoo kasvusta pojasta mieheksi. Knausgårdin elämään ei sinällään liity mitään mullistavaa tai poikkeuksellista, mutta toisaalta kenen elämä ei muka olisi kirjan arvoinen?

Näillä mennään.
Molempien osalta lupaan palata asiaan, kun kirjat on luettu!

perjantai 26. elokuuta 2011

Lastuja

Kiireisiä työpäiviä, sateen kastelemia korkoja, hauskoja iltoja, potkupalloa ja parhaat ystävät! Tästä se syksy lähtee. Perjantain päätin kruunata Eevan kesäkurpitsalastuilla. Korppujauhot vaihdoin hasselpähkinärouheeseen. Ah, kuinka hyviä!

Ja kyllä, pellillinen katosi ennen kuin kuvaa ehti ottaa. Siksi kuvituksena taannoisen Barcelonan matkan tunnelmia.




lauantai 20. elokuuta 2011

Polkkahilloa

Koti valmistuu pala kerrallaan. Keittiön kaapit ovat järjestämättä ja muutama kassillinen tavaraakin on vielä purkamatta. Ikkunalaudalla soi kuitenkin polkka!

Keittiöpyyhe on kotimaisen Polkka Jamin. Voiko enää olla ihanampi!?

maanantai 15. elokuuta 2011

Metsään on tullut jo syys..

Vihdoin alkoi kesäloma - taas! Johan kesäkuussa olin lomalla viikon, mutta nyt ehtii pitämään lomaa enemmänkin ennen kuin opinnot jatkuvat. Loma tekeekin hyvää, saa levätä ja hoitaa asioita. Pitäisi mm. päästä Suomen Kirjallisuuden arkistoihin penkomaan päiväkirjoja, josko löytyisi aihe graduun. On ihanaa, kun ei tartte herätä kuudelta töihin. Sää alkaa olemaan jo tosi syksyinen, mikä ei tosi juuri haittaa, onhan syksy ehdottomasti lempparivuodenaikani! Ulkona on ihana tuoksu, illat pimenevät ja saa pukeutua nätteihin vaatteisiin. En ole yhtään helleihminen ja inhoan pikkiriikkisä hellevaatteita. Syksyllä on ihanaa kerrospukeutua, käyttää ruskan sävyjä ja vaikka vihdoin jo keväällä ostamaani hattua!

Loma starttasi ensi tunnista mahtavissa merkeissä, kun köröttelin vanhempien hellään huomaan mökillemme. Minulla oli monia toiveita mitä kesä aikana halusin tehdä - ja tekemättä jääneet sain tehtyä vihdoin mökillä viikonlopun aikana! Pääsin mustikkametsään josta samalla haalin oksat saunavihtaan.


Lisää kuvateksti

Opin sitomaan saunavihdan uudella tavalla.

Tadaa!

Muurikkalettuja, joita oon viimeksi syönyt joskus lapsuudessa.
Ja sain vihdoin heitettyä talviturkin! Aika säälittävä pulahdus, mutta vesi oli aika kylmää. Sainpa senkin kesän To do-listalta ruksattua pois. Kyllä mökit on hyvä keksintö!