"Korianteria ja korianteria

Ihme ettei siinä jälkiruossa ollut korianteria!" Näin lausuu Merja, Kumman kaa - sarjan rasittava hienostelija. Tämä lause pyörii päässä kerta toisensa jälkeen kun ruokaan laittaa korianteria. (Tein juuri korianterikanaa.) Vähän ollut jotenkin mieli maassa ilman varsinaista syytä ja selvisihän se syykin tänään: mulla oli ruma tukka! Maailman ihanin Jani loihti tänään ihanan pörröisen kevätkampauksen ja pärstä näyttää ihan uudelta. Pitäisi aina muistaa mennä kampaajalle kun harmittaa. Odotan seuraava superharmitusta koska sovittiin, että ens kerralla leikataan tukka lyhyeksi. Jaiks. Mulla on ollut lyhyt tukka viimeksi vauvana. Mutta luotan Janiin kuin vuoreen. Kandee käydä So Nicessä!

Kotona tein sitten sitä KORIANTERIkanaa. Ihan jees. Korianteria ja sitruunamehua, vähän suolaa. Lisukkeeks villirucolaa, vesikrassia, itse kasvattamia herneenversoja ja pisaratomaatteja. Valmista 3 minuutissa. Opiskelijaruokaa. Ihania noi herneenversot:

Ihanan keväistä! Äiti toi versoja, en olisi varmaan itse kyennyt tällaiseen suoritukseen.

Ei kyllä vetänyt vertoja pätkääkään eilisille Coronitan herkuille. Olen syönyt siellä muutaman kerran ja ruoka on aina taivaallista! Puhtaita ihania makuja, hyviä raaka-aineita, erittäin hyvin valmistettua ruokaa. Libanonilaisvaikutteita. Ah! Coronitassa pyörii vielä tänään ja huomenna SyöHelsinki-viikko, sinne kipin kapin syömään kympillä! Eilen söin maissikanaa ja Emmi maisteli kippoherkkuja. En voi tosiaan tarpeeks hehkuttaa sitä ruokaa.

Coronitassa on muutenkin aina tosi hyvä meininki! Oli siellä sitten lauantaina etkoilee tai kuten me eilen - tiistaina mojitoilla ja syömässä. Palvelu on varmaan kaupungin parasta. Hauskat baarimikot taikovat ihania juomia ja viihdyttävät asiakkaita. Joka kerta lähdetään päivitellen "Toi on kyl niin kiva paikka!" Ja Kidi tekee stadin parhaat mojitot! Menkää, syökää, juokaa!!!



Coronitan järjettömän hieno Frida-baaritiski.



Mikä vapaus!

Kaapista kaivetut keväthuivit pääsevät pian nauttimaan Berliinin auringosta. Viikonlopuksi on luvattu 20 astetta lämmintä. Miltähän sellainen tuntuu? Ja miltä mahtaa maistua valkoviini terassilla? Ja missä mun kaikki ballerinat on!?

Mutta ensin pitäisi malttaa saada muutama työhomma kuntoon. Illan luentoon on aikaa 4 tuntia. Aiheena tänään Ilja Repin.

Aamulla

Kello 6.10. Aamu-tv:kään ei ole vielä alkanut. Jännä tapa lomailla, sanoisin. Vanhasta luopuminen nähtävästi vapauttaa energiaa niin ettei edes tarvitse nukkua. Kauankohan tätä kestää?

Viikonloppuna

Pacificon brunssi

Yhdet syntymäpäivät

Ateneumissa

Naisten paratiisi

Ensi viikon luentoa

Ihania sanoja

Ihana viikonloppu!

Aaah kyllä pari vapaapäivää tekee hyvää! Perjantaina oli pitkin päivää muutamia SPR:n juttuja enkä jaksanut illalla alkaa enää riehua kandin kanssa. Niinpä palavereiden välissä lorvailin kaupungilla ja kiertelin vaate-ja kenkäkaupoissa hypistelemässä kaikkea ihanaa. Ja löyty vihdoin kevätkengätkin, jess! Perjantaina käytiin Memphisissä syömässä (jos ei pysty syömään viljaa niin siellä burgerit on gluteenittomia kun tilaa ilman sämpylöitä ja on superhyviä!) ja sitten pareilla drinksuilla. Aikasin kotiin.

Äiti oli löytänyt lapsuudenkodin vintiltä laatikollisen vanhoja kirjeitä ja valokuvia joita tutkailin myöhään yöhön. Miten noloja esiteinin kirjeet voikaan olla! Mutta sain hyvät naurut! :)

Lauantaina tulikin nukuttua puoleenpäivään mutta suoraan sängystä kaupungille, mikä kevätaurinko paistoikaan! Käytiin Emmin kanssa Ateneumissa katsomassa Arjen sankarit - näyttely, se oli todella kauniisti asetettu esille ja vaikuttava näyttely. Kannattaa käydä katsomassa! Sitten tultiinkin mun luo ja valmistettiin ihanaa lohta ja rucolasalaattia ja nautittiin hyvää valkkaria. Aika täydellinen päivä!

Uunilohen päälle kaadetttiin pannulla freesattuja purjoja, joihin oli sekoitettu reilusti tuoreen sitruunan mehua,valkoviiniä ja kermaa. Oli muuten superhyvää!! Salaatiksi vain revittyä rucolaa ja pinaattia ja

pisaratomaatteja. Ihanaa viettää iltaa hyvän ruoan ja seuran merkeissä! 

Kirje- ja valokuvalaatikosta löytyi myös Ystäväni-kirja vuodelta 1996. Paras lukemani kirja oli tuolloin Tieteen maailma - Ihminen ja unelma-ammatti oli malli. Kyllä on pitkä tie tultu..    

                                  

Valkokankaalta

Ihana kevätpäivä! Huomasin ratikkapysäkillä hyräileväni Scandinavian Music Groupia. Ja kaikkihan tietävät, että SMG tarkoittaa yhtä kuin kesää ja mökkeilyä. Ja mökkeilystä taas tuli mieleen vanhempieni kesäpaikan aitta, jonka sisustuksen haluaisin uudistaa. Mutta miten?

Design*Sponge -blogissa suosikkini on Living in -osio, jossa sisustusinspiraatiota etsitään elokuvista. Siis miten mahtavaa olisikaan ollut sisustaa 20 vuotta sitten oma huone kaikkien aikojen leffasuosikkini Synttäreiden tyyliin.  Aaaaah, Jake!!!

- Happy birthday, Samantha. Make a wish. - Well, it already came true.

Mökkitunnelmiin voisi kuitenkin sopia paremmin esimerkiksi iki-iki-ihanan Dirty Dancingin 60-lukua henkivä rottinkisisustus.

- I carried a watermelon.

Kyseessä oleva aitta on tosin juuri maalattu sisältä valkoiseksi, joten sinne voisi sopia myös Mamma Mian raikas sinivalkoinen tunnelma. (vaikka elokuva onkin aivan kaamea!!!)

Vai pitäiskö sittenkin lähteä hakemaan hieman eksoottisempaa tunnelmaa? 

Design*Sponge on kerännyt tyyli-ideoita myös jo aiemmin hehkuttamastani An Educationista sekä monesta, monesta, monesta muusta ihanasta ja upeasta elokuvasta!!

- You see? That is just like you, Harry. You say things
like that, and you make it impossible for me to hate you. 

Voisi muuten pitää myös jonkun elokuvan inspiroimat teemabileet. Miten olisi esimerkiksi tämä?

Moni kakku päältä kaunis...

...mutta tämä kirja on sisällöltäänkin yksi vaikuttavimmista, jonka olen koskaan lukenut. Minusta tuli Sylvia Plath-fani lukiossa, jossa kirjoitin esseen hänen kirjastaan Lasikellon alla. Sylvian traaginen kohtalo kosketti minua: hän oli erittäin lahjakas kirjoittaja, joka elinaikanaan ehti julkaista vain runokokoelman. Lasikellon alla ja toinen runokokoelma julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen. Kuollessaan hän oli vasta 31-vuotias.

Lahjakas Plath sairastui nuorena masennukseen, ja hän kertoo omakohtaisia kokemuksiaan kirjan päähenkilön Estherin kautta. Plath sairastui masennukseen jo nuorena ja yritti itsemurhaa. Saatuaan hermoromahduksen hän joutui mielisairaalaan.Kirjassaan hän käsittelee juuri tätä aikaa. Kirjan loppu jää toiveikkaan avoimeksi, ja Plathista tiedämme, että hän parani ja muutti Englantiin opiskelemaan. Siellä hän rakastui runoilija Ted Hughesiin, meni naimisiin ja sai lapsia. Mies oli itsekeskeinen pettäjä, ja 31-vuotiaana masentunut Plath riisti oman henkensä. Kirjasta huokuu hänen oma kokemuksensa, enkä ole kokenut samanlaista minkään muun kirjan suhteen. Suosittelen. Kun aloin etsimään suomenkielistä kirjaa totesin sen olevan melko vaikea urakka - divareista kysyttäessä siitä oltiin valmiita maksamaan hyvinkin. Onneksi oma kappaleeni löytyi lopulta huutonetistä. Ulkoasultaan kauniimman version sain syntymäpäivänä Emmiltä, kirjan kansi on yksi kauneimmista ikinä.

Elämä on kuin korurasia

Arkiaamut ovat tuskaa. Koskaan ei löydy juuri niitä korvakoruja, jotka sopisi juuri tähän huiviin eikä sitä rintakorua, joka saisi edes hetkeksi jonkun luulemaan, ettei päällä ole viidettä päivää se sama musta villatakki. Korvikset on nyt järjestetty jääpalamuottiin, mutta se tulvii jatkuvasti yli eikä siihen mahdu isoimmat korvikset.

Tänään kaappeja siivotessa löysin MacBookin vanhan pahvikotelon. Sen sisällä oli muovinen lokerikko piuhoja varten. Sen koloihin mahtui 9 muffinssivuokaa, ja niihin ne isommatkin korvikset. Ja reunoille saa levitettyä rintaneulat. Tämä pääsee nyt kaapin hyllylle ja minä ajoissa ratikkapysäkille, jee! (Hah, saas nähdä!)

Kuvat paljastavat nähtävästi myös Frida Kahlo -fanitukseni. Ylemmässä kuvassa keskellä on Katariina Guthwertin yleisurhoollisuusmitali. Alemman kuvan pienen kukanmuotoisen korun olen saanut lahjaksi. Se on hankittu Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisistä muutamia vuosia sitten. Suunnittelijasta ei valitettavasti ole tietoa. Pyöreä vaaleanvihreä Frida-koru ja neliönmuotoinen oranssi-kultainen Frida-koru sekä toista suurnaista, Virginia Woolfia, kuvaava koru ovat kaikki barcelonalaisen Cucan.

Kirjahaaveita

Uusi kirjahylly täyttyi lattialla pyörineistä pinoista supernopeasti.

Mutta kyllä sieltä varmaan löytyisi vielä joku kolo näille ihanuuksille:

Penguin Clothbound Classics

Kirjan sisältö tietenkin ratkaisee! Mutta kuka voi vastustaa näitä kansia?! Joskus on saattanut käydä niinkin, että hyllyssä jo olevasta kirjasta ilmestyy uusi versio ihanalla kannella, ja se on vaan pakko saada. Kuten esimerkiksi tämä Gummeruksen uusi Lolita.

Järjestelyä

Kuumeen taltuttua lepääminen alkaa tuntua turhauttavalta. Flunssasta toipumisen ohella olikin hyvä hetki järjestää valokuvat, laskut, vakuutuspaperit yms kansioihin ja kaappiin.

Kuvan ulkopuolelta kerrottakoon, että kaikki epäselvät paperit, kuitit, pikkutavarat, jotka eivät kuulu minnekään, erinäisten laitteiden käyttöohjeet ja lukion äidinkielen aineet ovat nyt levinneet ympäri asuntoa. ENKÄ MÄ JAKSA ENÄÄ JÄRJESTÄÄ NIITÄ!!!

Linnun laulua

Onko mahdollista, että ikkunan takana Kalliossa lauloi viime yönä lintu? Vai olenko ottanut liikaa yskänlääkettä?

Kevättä odotellessa Alphonse Muchan Printemps.