Pitkänsillanrannan laituri on yksi rakkaimmista paikoista kotikaupungissani. Kuinka monta vappujuhlaa, kesäiltaa, aamukahvia ja hellepäivää onkaan vietetty kuluneella puulaiturilla. Laituri tuli elämäämme vuosia sitten ystäväni uuden kodin kautta. Kamala ajatus, että muuten se olisi saattanut jäädä meiltä löytämättä!
Ystävien kodeista tulee myös omia varakoteja. Ja sen seurauksena kotimuistoja on hummanihei-henkisesti "palasina maailmalla". Pitkänsillanrannan lisäksi muistelen lämmöllä mm. kattoterassia Pengerkadulla, kevätaurinkoparveketta Luuvakujalla, pihakeinua ja pitkiä iltoja Puukäpylässä, Sirkustytön kotia kolmen ja puolen minuutin matkan päässä ja Wallininkadun etkoja.
Vaikka lähteminen on haikeaa, pitää muistaa, että uusien kotien myötä löytyy myös uusia suosikkipaikkoja. Kummityttömussukkani tuhisi rattaissa päiväunia, kun kiipesin helatorstaina ensimmäistä kertaa Taivaskalliolle. Pitkänsillanrannastakin on muutettu pois, mutta Vantaan mojitoviljelmät ja partyroom ovat jo lunastaneet paikkansa uutena varakotina. Männynkävyntie on tarjonnut jo lyhyen läsnäolonsa aikana muistoja enemmän kuin kukaan osasi kuvitella. Ehkä juuri siksi olen itsekin valmis hankkimaan yhden kotimuiston lisää. Ensi kesänä kaipaan Karhupuistoon.
Ooooh miten ihana postaus! Rakkaita muistoja on kyllä monessa paikassa ja kavereiden kodeista on kyllä ehdottomasti tullut varakoteja! Pitkänsillanranta on aina meidän, samoin kaikki Karhupuiston kuppilat missä ollaan monena iltana parannettu maailmaa, naurettu vedet silmissä ja otettu "vielä yhdet". Haikeaa tulee mutta nyt saadaan lisää uusia ihania muistoja!
VastaaPoistaOioioiii! Niin ihania muistoja on kerääntynyt näistä kaikista paikoista. Ja se on taivaan tosi, että niin iso osa tärkeistä muistoista linkittyy juuri näihin paikkoihin. Voi siis sanoa, että on otettu erilaisista varakodeista paras mahdollinen hyöty irti. Odotan jo innolla uusia varakotimuistoja elokuusta eteenpäin ja toivotan Karhupuiston lämpimästi tervetulleeksi arvokkaiden muistojen iloiseen perheeseen.
VastaaPoista