tiistai 8. marraskuuta 2011

Raclette

Viikonloppuna vietettiin raclette-juhlia. Ensimmäiset ihan oikeat juhlat uudessa kodissa!

Sanomalehdestä taittelin pöytäkoristeita...

... ja askartelin plaseerauskortit...

... ja servettirenkaat.


Ostin kaiken raclette-juuston, joka kaupasta löytyi, ja lisäksi muutaman kimpaleen morbieria. "Siis ettekö te syö mitään muuta kuin juustoa", myyjä kysyi.

No, syötiin me myös paahdettuja valkosipuleita ja terttutomaatteja sekä höyrytettyä parsa- ja kukkakaalia.

Ja merisuolahauteessa kypsennettyjä uuniperunoita. Ja saattoi olla myös vähän chorizoa, oliiveja, hillosipuleita ja cocktailkurkkuja.

Urheasti lautaset ja juustolapiot kuitenkin tyhjenivät. Jotkut jaksoivat pannun ääressä parikin kierrosta.

Silti jälkiruokakin vielä maistui. Piparkakuilla maustettua jäätelöä, ohjeen löysin täältä, tuunasin vaan hieman.

Kukaan ei tainnut huomata, että kierrätyskeskuksesta löytyneen pöydän pinta on hieman kärsinyt, kun se jäi piiloon neilikkamaljakoiden ja liköörimaljoihin upotettujen tuikkujen alle.

Kukkamaljakoiksi valjastin tyhjiä pulloja, muun muassa Stockmannin luomuosaston seljankukkajuoman pullo. Itse juoma maistui aivan karmeelle, mutta pullo on nätti!

Kyllä juhlat on kivoja! Mitäs seuraavaksi?!

Kuvat vierailta. Kiitos!

perjantai 4. marraskuuta 2011

Serkkuja odottaessa

Huomenna syödään raclettea. Juuston lisäksi tarvitaan myös yksi Neue Zürcher Zeitung.


maanantai 24. lokakuuta 2011

Meitä on nyt kaksi


Uudella asuinkumppanillani on laaja syli ja jalat maassa. Ja on tullut jäädäkseen.

Ja siis huoh, kuinka väsynyttä verrata huonekalua mieheen. Mutta kirjamessuviikkoa pukkaa eikä nyt pysty tämän parempaan. Parempia juttuja luvassa aikaisintaan ensi kuussa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Toukokuun kukkaset

Sain tänään oksan yli 30 vuotta vanhasta kirjovehkasta. Se on kaunistanut mummin olohuonetta jo ennen syntymääni. Nyt aion (yrittää) juurruttaa sen ja kasvattaa siitä oman olohuoneeni kaunistuksen. Suhtaudun projektiin pelkällä kauhulla. Tähän mennessä olen onnistunut tappamaan kaikki risua elävämmät kasvit. Siis myös kaktukset. Mutta ehkä pystyn tähän nostalgian voimalla.

Vertailukohdaksi haluan esitellä mummin äitienpäiväruusut. Kyllä. Toukokuun alussa saatu ruukkuruusu oli juuri pudottanut viimeiset lehtensä. Ruusut todennäköisesti kukoistavat maljakossa vielä joulunakin.

Hirveet paineet.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Jalkapalloa ja pieni avautuminen

Perjantai-iltaa vietettiin Olympiastadionilla. Tai tarkoitus oli. Kunnes taivas repesi ja Pirkko-myrsky kasteli kentän ja katsomot. Yritin kurkkia Suomen otteita Ruotsia vastaan sadeviitan rakosista, mutta kun nahkasaappaiden sisään alkoi valua vettä, päätin luovuttaa. 

Töölön kisahallin päädyn Gringos Locosiin pakeni muutama muukin futisfani. Pieneen tv-nurkkaan pakkautui melkein pohjoiskaarteen verran porukkaa ja ilmassa oli todellista urheilujuhlan tuntua. Vaatteita ja otsatukkia kuivattiin, kossua juotiin, kansoja yhdistyi. Hieno ilta!

Pirkkoa odotellessa
Stadionin torni on kyllä kaunis yötaivasta vasten, ja muutenkin stadikan linjakas 50-luvun tyyli miellyttää silmää, mutta muuten Olympiastadion olisi monenlaisten parannusten tarpeessa. Ensinnäkin katsomot pitäisi kattaa. Vihdoinkin, please!! Toisekseen sisätilat pitäisi remontoida täysin. Ihan jo turvallisuusmielessä betonikäytävien umpikujat, raollaan repsottavat verkkoaidat, kaikenlaisten opasteiden puute, katsomomerkintöjen puuttuminen jne eivät herätä luottamusta. Ja eiköhän historiallinen stadion olisi muutenkin ansainnut hieman parempaa huolenpitoa. Stadikalla myytävistä ylihinnoitelluista minihotdogeista ja nakkimukeista en ala edes puhua. Paitsi sen verran, että kuinka vaikeaa olisi oikeasti keksiä jotain järkevää syömistä yleisötapahtumiin? Lähiruuan ja terveellisemmän syömisen puolestapuhuja mestarikokki Jyrki Sukula uudisti joku aika sitten naapurissa sijaitsevan Sonera Stadiumin ruuat ja sitä ei kyllä huomaa mistään.

Seuraavan kerran Suomi pelaakin Olympiastadionilla vasta syksyllä 2012. Silloin Ranskaa vastaan. Onkohan siihen mennessä mikään muuttunut?

Ensi syksynä lauletaan taas. 
Onneksi hieno tunnelma voittaa aina stadionin käytännön puutteet. Kiitos taas Pohjoiskaarre!

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Sunnuntai


Luottoystäväni Hsinghai on palvellut perheessämme
jo yli 50 vuotta.

Elin Danielson-Gambogin Pianonsoittaja ja
Marguerite Duras'n India song