Otto Mäkilä: Kesäyö |
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
työntäyteistä
Hiljaista on ollut, allekirjoittaneen osalta blogissa siis. Ohessa häiriötekijöitä. Mutta palaan pian!
torstai 22. syyskuuta 2011
Moi, täällä olisi punaviinistä pitävä runotyttö seuraa vailla!
Seuraan mielelläni kotimaisia TV-sarjoja, elokuvia ja muusikoita. Viikko sitten tiistaina alkoi erittäin hauska kotimainen sarja Klikkaa mua! Klikkaa mua sarjassa seurataan 41-vuotiaan Ellan (Minttu Mustakallio) elämää. Kiireinen Ella ei tapaa vähäisellä vapaa-ajallaan miehiä joten hän laittaa itsestään ilmoituksen nettideitti-sivustolle. Kussakin sarjassa Ella käy treffeillä potentiaalisen miehen kanssa. Soppaa hämmentävät Ellan ystävä (mahtava Pirjo Lonka!) ja perheenjäsenet. Sarjan on käsikirjoittanut ja ohjannut Johanna Vuoksenmaa, jonka käsialaa oli myös ikisuokkarini Kumman kaa.
Sarja esittelee humoristisella tavalla miehet deitti-ilmoitusten takaa: musiikille elämänsä omistava taiteilija ja elämäntapanautiskelija on työtön luuseri joka tekee kitaralla simppeleitä biisejä. Valtateitä yksin prätkällä hurauttava tosimies on nelikymppinen äitinsä luona asuva jurpo. Sarja ei mielestäni ole kuitenkaan pahantahtoinen - vai mitä sanovat miehet? Aika harmittomilla stereotypioilla mennään, mutta nämä stereotypiat ovat varmasti meille kaikille deittailua harrastaville naisille (tai miehille) tuttuja! Tällaisten sarjojen mahtavuus on siinä, että voi repiä huumoria myös omista pieleen menneistä treffeistä.
Itse en ole uskaltautunut nettireffeille, enkä tämän sarjan jälkeen varmaan uskallakaan! Tosin voinen paljastaa, että ensimmäisen poikaystäväni löysin 14-vuotiaana KissFM:n chatista!
Sarjaa voi katsoa myös ulkomailla (etenkin eräät saksalaiset huom!) MTV3:n Katsomo.fi:ssä.
En malta odottaa kenen kanssa Ella päätyy ensi tiistaina treffeille :)
Sarja esittelee humoristisella tavalla miehet deitti-ilmoitusten takaa: musiikille elämänsä omistava taiteilija ja elämäntapanautiskelija on työtön luuseri joka tekee kitaralla simppeleitä biisejä. Valtateitä yksin prätkällä hurauttava tosimies on nelikymppinen äitinsä luona asuva jurpo. Sarja ei mielestäni ole kuitenkaan pahantahtoinen - vai mitä sanovat miehet? Aika harmittomilla stereotypioilla mennään, mutta nämä stereotypiat ovat varmasti meille kaikille deittailua harrastaville naisille (tai miehille) tuttuja! Tällaisten sarjojen mahtavuus on siinä, että voi repiä huumoria myös omista pieleen menneistä treffeistä.
Itse en ole uskaltautunut nettireffeille, enkä tämän sarjan jälkeen varmaan uskallakaan! Tosin voinen paljastaa, että ensimmäisen poikaystäväni löysin 14-vuotiaana KissFM:n chatista!
Sarjaa voi katsoa myös ulkomailla (etenkin eräät saksalaiset huom!) MTV3:n Katsomo.fi:ssä.
En malta odottaa kenen kanssa Ella päätyy ensi tiistaina treffeille :)
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Suloinen syyssunnuntai
Tänään oli ehkä syksyn kaunein päivä! Nousin jo aikaisin avaamaan pimennysverhon ja asunto täyttyi kauniista syysvalosta vaikka jatkoin torkkumista lämpöisässä pedissä. Lähdettiin Emmin ja Ninan kanssa Suvilahteen Kattilahalliin katselemaan Lookin' Good Fashion Weekendin antia. Tapahtumassa esittäytyivät nuoret suomalaiset designerit ja tarjolla olikin toinen toistaan upeampia mekkoja, hattuja, nahkalaukkuja- ja asusteita. Sainpa oman designtuotteenkin, kun ostin kierrätysnahkasta tehdyn hapsukaulakorun. Ihana!
Koska meillä oli käytössä auto (! mahtavaa!) päätimme lähteä etsimään Kalasatamasta Ihana Kahvilaa, joka valitettavasti oli kiinni. Kalasataman alue oli ihan mielettömän makee! Karuudessaan viehättävä paikka. Kaunis Helsinki-siluetti nousi kiiltävän meren takana. Sataman alueella oli Ihana Kahvilan lisäksi pitkiä graffitiseiniä, missä olikin paljon porukkaa taiteilemassa. Laivanhylkyjen välissä vihreänä törrötti Kaupunkikasvimaa - urbaani kasvimaa, josta voi vuokrata pussin, johon voi istuttaa oman pienen yrttimaan. Ihana Kahvilan kotisivuilla Kalasatamasta kirjoitetaan näin:
"Alueella on kahvilan lisäksi mm. 800 m pitkä graffitiaita, Dodo ry:n kaupunkikasvimaa, koripallokenttä, auringonottohiekka, pop-up toimintaa, kävely-rantareitti ja skeittispotteja.
Kalasatama on kiehtovassa muutosvaiheessa. Vuoteen 2035 mennessä sinne on tarkoitus rakentaa 17000 ihmiselle asuinalue ja 10000 ihmiselle työpaikka."
Suosittelen käymään, mutta kannattaa varmistaa onko kahvio auki ja alueen koon vuoksi voi olla fiksua mennä pyörimään autolla tai fillarilla.
Koska käytössämme oli auto päätimme etsiä ruokapaikkaa jostain tavanomaisesta poikkeavasta paikasta. Harmi kyllä monessa paikassa oli keittiö jo kiinni, piipahdimme mm. Ravintola Koskenrannan terassilla. Upea paikka, iso terassi virtaavan joen varrella!
poola kataryna-kaulakoru |
Koska meillä oli käytössä auto (! mahtavaa!) päätimme lähteä etsimään Kalasatamasta Ihana Kahvilaa, joka valitettavasti oli kiinni. Kalasataman alue oli ihan mielettömän makee! Karuudessaan viehättävä paikka. Kaunis Helsinki-siluetti nousi kiiltävän meren takana. Sataman alueella oli Ihana Kahvilan lisäksi pitkiä graffitiseiniä, missä olikin paljon porukkaa taiteilemassa. Laivanhylkyjen välissä vihreänä törrötti Kaupunkikasvimaa - urbaani kasvimaa, josta voi vuokrata pussin, johon voi istuttaa oman pienen yrttimaan. Ihana Kahvilan kotisivuilla Kalasatamasta kirjoitetaan näin:
"Alueella on kahvilan lisäksi mm. 800 m pitkä graffitiaita, Dodo ry:n kaupunkikasvimaa, koripallokenttä, auringonottohiekka, pop-up toimintaa, kävely-rantareitti ja skeittispotteja.
Kalasatama on kiehtovassa muutosvaiheessa. Vuoteen 2035 mennessä sinne on tarkoitus rakentaa 17000 ihmiselle asuinalue ja 10000 ihmiselle työpaikka."
Suosittelen käymään, mutta kannattaa varmistaa onko kahvio auki ja alueen koon vuoksi voi olla fiksua mennä pyörimään autolla tai fillarilla.
Kalasataman graffitiseinä |
Dodon kaupunkikasvimaa |
Koska käytössämme oli auto päätimme etsiä ruokapaikkaa jostain tavanomaisesta poikkeavasta paikasta. Harmi kyllä monessa paikassa oli keittiö jo kiinni, piipahdimme mm. Ravintola Koskenrannan terassilla. Upea paikka, iso terassi virtaavan joen varrella!
Aikamme ajeltuamme ja hurjan nälkäisinä ajoimme viimein Flemarille Soul Kitcheniin. Miten mahtava menu! Tarjolla oli kaikkea pientä hyvää, leipiä, kotiruokaa ja burgereita! Viereiseen pöytään tuotiin siskonmakkarasoppa posliinisessa soppakulhossa. Tilasin nakit ja muussin. Annos oli valtava, muussi megahyvää ja nakkien kanssa tarjoiltu Soul Kitchenin oma sinappi erinomaista. Emmin kaalilaatikko ja Ninan kasvisburgeri olivat myös herkullisia! Eikä hinta päätä huimannut - esim. nakit ja muussi 14,50e!
Soul Kitchen Flemarilla |
Nakit ja muussi 14,50e, annos on valtava! Ellei ole esimerkiksi metsuri. |
Olipas piristävää käydä peruspaikkojen ulkopuolella! Etenkin Kalasatama oli tosi makee kokemus! Toivottavasti ensi kesänä päästään nauttimaan Ihana Kahvilan tunnelmasta!
perjantai 16. syyskuuta 2011
tiistai 13. syyskuuta 2011
Kylpy
Yritin hoitaa flunssaa kuumalla kylvyllä. Suurin osa ystävistäni tietää, etten ole kylpyihmisiä. Mutta koska uudessa asunnossa on kylpyamme, ajattelin antaa kylpemiselle mahdollisuuden.
Olin varustautunut kirjalla ja kylpyvaahdolla. Täytin ammetta iäisyydeltä tuntuvan ajan ja pohdin järkyttyneenä kuinka paljon vettä menee täysin hukkaan.
Kieltämättä hyöryävä ja vaahtoa täynnä oleva amme näytti hetken houkuttelevalta. Mutta ei. Huono asento. Liian vähän vettä. Ja kun jotenkin olin saanut vääntäydyttyä siedettävään asentoon tunsin itseni idiootiksi. Mietin, että mitä ihmettä täällä olisi nyt tarkoitus tehdä? Tuijotin kylppärin seinää. Kädetkin oli koko ajan märät, joten kirjan sivut meni ihan kippuralle. Ja jotenkin se vesikin viileni heti.
Kiskaisin varpailla tulpan irti ammeen pohjasta. Katsoin kun pullollinen kylpyvaahtoa valui viemäriin. Kiipesin ammeesta, asettelin hetkeä aikaisemmin hylkäämäni tyynyt uudelleen ja luin kirjaa peiton alla kuivana ja lämpimänä.
Ei ole vedessä ihmisen paikka. Paitsi järvessä. Tai syvässä joessa.
Olin varustautunut kirjalla ja kylpyvaahdolla. Täytin ammetta iäisyydeltä tuntuvan ajan ja pohdin järkyttyneenä kuinka paljon vettä menee täysin hukkaan.
Kiskaisin varpailla tulpan irti ammeen pohjasta. Katsoin kun pullollinen kylpyvaahtoa valui viemäriin. Kiipesin ammeesta, asettelin hetkeä aikaisemmin hylkäämäni tyynyt uudelleen ja luin kirjaa peiton alla kuivana ja lämpimänä.
Ei ole vedessä ihmisen paikka. Paitsi järvessä. Tai syvässä joessa.
lauantai 10. syyskuuta 2011
Taisteluni
Jo toinen viikonloppu peräkkäin sängynpohjalla. Yskänlääkettä, buranaa, mehua, teetä, untuvapeitto, nessu-paketti. Ja sanomattakin selvää, että juuri tänään on syksyn kaunein päivä.
Onneksi on tarinoita. Sinä päivänä on odottanut lukuvuoroaan kesästä lähtien. David Nicholls on käsikirjoittanut muun muassa tv-sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, ja kirjaa ovat kehuneet kaikki, jotka ovat siihen tarttuneet. Päähenkilöinä ovat raivostuttava renttu, joka luulee liikoja itsestään ja hieman pingottava nuori nainen, joka ihmettelee miksi kaikki eivät suhtaudu elämään samalla vakavuudella kuin hän. Hmmm... Sanotaanko vaikka, että kirjan tapahtumiin ei ole kovinkaan vaikea samaistua.
Ja Knausgårdistahan puhuu kaikki! Norjassa hurjan kohun herättänyt kuusiosainen omaelämäkerrallinen romaanisarja Taisteluni venyy lähes 3000-sivuiseksi selvitykseksi 43-vuotiaan Karl Ove Knausgårdin elämästä. Ensimmäinen osa kertoo kasvusta pojasta mieheksi. Knausgårdin elämään ei sinällään liity mitään mullistavaa tai poikkeuksellista, mutta toisaalta kenen elämä ei muka olisi kirjan arvoinen?
Molempien osalta lupaan palata asiaan, kun kirjat on luettu!
Onneksi on tarinoita. Sinä päivänä on odottanut lukuvuoroaan kesästä lähtien. David Nicholls on käsikirjoittanut muun muassa tv-sarjaa Rimakauhua ja rakkautta, ja kirjaa ovat kehuneet kaikki, jotka ovat siihen tarttuneet. Päähenkilöinä ovat raivostuttava renttu, joka luulee liikoja itsestään ja hieman pingottava nuori nainen, joka ihmettelee miksi kaikki eivät suhtaudu elämään samalla vakavuudella kuin hän. Hmmm... Sanotaanko vaikka, että kirjan tapahtumiin ei ole kovinkaan vaikea samaistua.
Ja Knausgårdistahan puhuu kaikki! Norjassa hurjan kohun herättänyt kuusiosainen omaelämäkerrallinen romaanisarja Taisteluni venyy lähes 3000-sivuiseksi selvitykseksi 43-vuotiaan Karl Ove Knausgårdin elämästä. Ensimmäinen osa kertoo kasvusta pojasta mieheksi. Knausgårdin elämään ei sinällään liity mitään mullistavaa tai poikkeuksellista, mutta toisaalta kenen elämä ei muka olisi kirjan arvoinen?
Näillä mennään. |
Tunnisteet:
kirjat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)